Taloudellinen lama haastaa päättäjiä jälleen pohtimaan kasvun edellytyksiä. Sitran
ja Työ- ja elinkeinoministeriön ICT 2015 -työryhmien raporteissa teknologia ja erityisesti tietotekniikka on nostettu jälleen avaintekijöiksi potentiaalisina menestystekijöinä. Erityisen toiveikkaasti on suhtauduttu tietojohtamiseen eli tiedon analysointiin ja laajamittaiseen hyödyntämiseen.
Tietojohtamisen tärkein tekijä on ihminen
Tilanteessa on samoja piirteitä kuin 1990-luvun alussa, jolloin OECD:n kautta haettiin vauhtia tietoyhteiskuntastrategian kehittämiseen. Tuolloinkin infrastruktuuri- ja tietotekniikkaratkaisut muodostivat keskeiset elementit. Tietoyhteiskunnan tilaa mitattiin tietokoneiden, verkkojen, puhelimien ja eri välineiden lukumäärillä unohtaen samalla inhimillisen toiminnan merkitys.
Tieto on moniulotteista ja ilmenee myös ihmisissä, prosesseissa, järjestelmissä ja rakenteissa. Merkittävä osa tiedostamme onkin piilevää ja hiljaista, joten inhimillisen toiminnan kuvaaminen ja kehittäminen tietotuotteiksi on erittäin vaikeaa. Julkishallinnon pahasti epäonnistuneet tietotekniikkahankkeet kertovat tästä karua kieltään.
Tietopääoma koostuu inhimillisestä, organisatorisesta ja ulkoisesta sekä sosiaalisesta ja psykologisesta ulottuvuudesta. Inhimillinen ulottuvuus – ihmisen toiminta – on kiistatta tärkein osa pääomaa, sillä muut ovat sen johdannaisia. Käytännön työelämässä tämä tarkoittaa sitä, että organisaatioon syntyy osaamista ja tietoa vain älykkäästä lähteestä eli innovatiivisesta henkilöstöstä. Organisaatio oppii ja osaa, muistaa ja unohtaa sekä luo uutta vain jäsentensä kautta. Tietojohtamisen avaintekijöihin kuuluu myös moniulotteisen tiedon hankinta, luominen ja jakaminen. Tarvittavien tietolähteiden ja -prosessien tunnistaminen onkin tärkeää.
Monet tutkimukset kuitenkin osoittavat, että yritysjohto ei tunne tai osaa hyödyntää henkilöstönsä osaamista. Organisaatio voi menettää tietoa ja osaamista, kun uusien jäsenten innokas kehittämisote jää hyödyntämättä eikä ikääntyvän henkilöstön mittavaa tietoa osata hyödyntää. Tietopääoman kestävä kehittäminen edellyttää myös kokonaisvaltaiseen työhyvinvointiin panostamista, sillä sen unohtaminen aiheuttaa mittavia kustannuksia.
Vaikuttaa siltä, että tietopääoman keskiössä olevat tieto- ja ihmiskäsitykset kaipaavat vakavaa uudelleen arviointia ja arvostusta. Valitettavasti vieläkään ei ole ymmärretty luovan, innovatiivisen ja motivoituneen henkilöstön potentiaalia yhteiskunnan ja yritysten tärkeimpänä voimavarana ja menestyksen avaintekijänä.
Innovatiivisuuden ja luovuuden perusta luodaan jo koulussa, jossa opiskelun pitäisi tuottaa kriittisiä, luovia ja yrittäjähenkisiä toimijoita. Uudistettavaan peruskoulun opetussuunnitelmaan tulisi vihdoin lisätä vuorovaikutteista ja monitieteistä kriittistä ajattelua. Nykyinen materialistinen ajattelu murentaa älykkyyden ja moniulotteisen tiedon luotettavuutta. Opetuksessa pitäisi huomioida paremmin myös lahjakkuuksien edistäminen. Huippuosaajathan ovat menestyksessä ’loppusuoran valtteja’, sillä merkittävin työ tehdään jo peruskoulussa. Tieto- ja osaamisperustan kehittämiseen tulisi panostaa jatkokoulutuksessa yhä enemmän yrityselämän kehittämishankkeissa toimien sekä keskinäistä yhteistyötä kehittäen.
Modernissa tietoyhteiskunnassa on tärkeää kehittää julkisia tietovarantoja kaikkien hyödynnettäväksi. Aihe on erityisen tärkeä nykyisessä tilanteessa, jossa julkishallinnolla on merkittävä rooli tietovarantojen käytön edistäjänä. Tietojohtamiselle asetut toiveet ovatkin perusteltuja, sillä moniulotteisen tiedon laajamittainen hyödyntäminen tukee taloudellista menestystä. Suomen maabrändivaltuuskunta onkin esittänyt julkisten tietovarantojen avaamista kaikkien ulottuville. Tähän myös Suomen hallitus on sitoutunut jo 2012, mutta käytännössä hanke on edennyt melko hitaasti.
Eräs lupaava tietojohtamisen merkityksen kasvua kuvaava piirre on se, että yhä useamman yrityksen johtoryhmään on viime aikoina nostettu tiedon hyödyntämiseen erikoistunut tietojohtaja. Myös julkishallinnossa olisi panostettava nykyistä voimakkaammin tieto- ja hankejohtamisen kehittämiseen.
Martin Stenberg (FT; VTM), Yliopettaja Haaga-Helia AMK