Tekijä: admin

Vaaleissa toistuvat ’kaikkea kaikille’ -teemat ovat vastuutonta populismia. Sote- uudistuksen perustavoitteina ovat palvelujen parantaminen ja kestävämpi rahoitusperusta. Mittavia  haasteina ovat   huoltosuhteen heikentyminen ja henkilöstön ikääntyminen sekä vakava hoitoalan työvoimapula palkkaus- ja työolojen puutteiden vuoksi. Lisäksi Sote- toiminnan johtamisen ja hyvinvoinnin vuosia jatkuneet vakavat puutteet ovat lisänneet alan vaihtajien ja koulutuksen keskeyttäjien määrää.
Kestäviä kustannussäästöjä on saavutettavissa yhteistyöverkostoja ja johtamista kehittämällä sekä Sote-prosesseja uudistamalla. Hyvinvointialueen toimijoiden olisi määriteltävä, mitä tietoa keittäminen edellyttää. Näihin perustuen voidaan luoda uusi tietojärjestelmä, joka toimii tiedolla johtamisen perustana. Täten tekoäly- ja digiratkaisut mahdollistuvat etäpalveluineen laajentaen ja tehostaen palvelutarjontaa ja mahdollistaen avoimen hoitodatan hyödyntämisen.   
Lisäksi hanke- ja ostotoimintaa on johdettava tehokkaasti, sillä laajan hankesalkun johtaminen ja seuranta sisältävät potentiaalisia kustannusten säästökohteita. Tilaajan on  määriteltävä hankkeiden tarkat tavoitteet, tehtävät sekä laatu- ja valintakriteerit, joihin päätökset perustuvat. Valintakriteerit on sisällytettävä myös sopimuksiin ja sanktioitava, jolloin niiden seuranta ja velvoittavuus ovat kiistattomia ja läpinäkyviä. Tällöin laatu ohjaa valintoja. 
Myös työnkuviin on saatava uudistuksia, sillä hierarkkinen toiminta sitoo resursseja. Lääkärin työtä rasitetaan edelleen turhilla hallinnollisilla lausunto – ja kirjausvelvoitteilla. Lisäksi  lääkereseptien  myöntämisen keskittäminen lääkäreille on ruuhkauttanut palvelua, vaikka työ hoituisi myös  apteekeissa  farmaseuttien ja terveydenhoitajien toimesta – näinhän toimitaan useissa EU -maissakin. Täten voitaisiin saada lisäresursseja terveyspalveluihin asiantuntevaa apteekkiverkostoa hyödyntäen. Hoitajienkin työhön on luisunut  kaikenlaisia siivous-, järjestely- ja lisätöitä ammatillisen osaamisen lisäpotentiaalia pohtimatta. Muutos on mahdollisuus myös Sote -uudistuksessa!                      

Martin Stenberg (kd)

Tieteenvastainen translaki

Eduskunnassa käsittelyssä oleva ns. translaki on moni tavoin tieteen vastainen, ristiriitainen ja vakavia kysymyksiä herättävä, mm.:

• Translain tavoitteet ovat täysin tieteen vastaisia eikä niillä saa rikkoa tärkeää ja olennaista eettistä arvopohjaa eikä biologista kasvuperustaa
• Biologisesti ihmisellä on vain kaksi sukupuolta: mies ja nainen eikä tätä tosiasiaa voi mitkään toimenpiteet muuttaa !
• Mittavista ja vaarallisista muutosyrityksistä huolimatta voidaan geneettisesti osoittaa perityn biologisen sukupuolen perusteiltaan säilyvän
• Rankat hormonihoidot ja fyysinen kehonmuokkaus tuhoavat myös psyykkeen eikä paluuta entiseen ole – mielensä muuttajien tuesta puhumattakaan,
  sopii tutustua henkilöihin, jotka ovat katkerasti pettyneet sukupuolensa mahdottomaan muutosyritykseen ja haluaisivat palata alkuperäiseen
  (esim.: https://www.youtube.com/c/Samettiorkidea)
• Niissä äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa, joissa sukupuolen ulkoiset merkit ovat epäselviä on kyse aina kehityshäiriöistä!
• Kun sukupuolen määrittely voisi jatkossa perustua vain omaan ilmoitukseen, johtaa se todelliseen sekasotkuun monilla osa-alueilla niin käytännössä kuin teoriassa, sillä sukupuolen vaihtajat voivat operoida mielijohteidensa mukaan eri rooleissaan. Määrittelyperustan muuttaminen ’juridiseksi sukupuoleksi’
  on poliittisen toiminnan pohjanoteeraus
• Erityisesti lapset ja nuoret kärsivät kasvavista mielenterveyshäiriöistä ja masennuksesta, kun epätieteellistä gender -ideologiaa ja sen aiheuttamaa
  ihmisarvojen biologisen ja geneettisen perustan rapauttamista tuputetaan jo peruskoulussa mm. Setan toimesta epämääräisin tietoiskuin
• Lisäksi äärimmäisen niukkojen sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö translain mahdottomien tavoitteiden toteuttamiseen on erittäin kyseenalaista resurssihukkaa

Täten on perusteltua vakavasti kyseenalaistaa translain ideologiset sekä tieteen vastaiset tavoitteet ja sisältö – lain hyväksymisellä on järkyttävät yhteiskunnalliset ja sosiaaliset seuraukset!

Onkin pakko kysyä, mihin päättäjiltä on kadonnut selkeä ja looginen järjenkäyttö ja eettiset arvot, kun lainsäädännöllä kuvitellaan voitavan tehdä mahdottomia..!?

Martin Stenberg (FT; VTM)     

on jälleen osoitus seksuaalivähemmistöjen äärimmäisistä keinoista asiansa edistämisessä keinoja kaihtamatta. Sukupuolisuuden määrittely on vaivihkaa muutettu epämääräisesti ja kestämättömästi alati muuttuviin tunteisiin ja kokeiluihin perustuvaksi, jonka jatkossa voinee toteuttaa myös ilmoitusluonteisesti. Jokaisella on oikeus tehdä elämässään omia laillisia valintojaan,  mutta eheytyshoitojen ja niihin liittyvän tuen kieltäminen on massiivista ja loukkaavaa ideologian levittämistä muiden vakaumuksista piittaamatta. Tieteellisestä näkökulmasta ihmisen sukupuolena voi biologisesti olla vain mies tai nainen eikä tätä todellisuutta voi muuttaa millään keinoin. Lääketieteelliset operaatiot ja niiden mittavat ja kalliit hormonihoidotkaan eivät muuta ihmisen sukupuolta, sillä geneettisesti syntymälahjana saatu alkuperäinen sukupuoli on aina kiistattomasti todennettavissa. Niissä äärimmäisen harvinaisissa poikkeamissa, jossa määrittely on osin ongelmallista, on kyse lääketieteellisesti todettavista kehityshäiriöstä. Eduskunnan käsittelyyn tullut kansalaisaloite on monin tavoin räikeä ja perustuslain sekä itsemääräämisoikeuden että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vastainen. Sen piilotavoitteina ovat selvästi kriittisen keskustelun ja arvioinnin kieltäminen perusteeton kriminalisointi sekä täten todellisen sananvapauden mitätöinti.

Setan toimesta on kouluihin levitetty sukupuolivähemmistöjen ideologiaa, jossa kyseenalaistetaan lasten sukupuoleen liittyvää ajattelua ja aiheutetaan sekaannusta ja mielipahaa välittämättä vähääkään enemmistön vakaumuksista ja mielipiteistä  loukaten täten räikeästi sekä lasten että heidän vanhempiensa perusoikeuksia. Nykyisin pyritään lisäksi saamaan alaikäisille lapsille oikeus päättää itse suuntautumisestaan jopa sosiaali- ja terveystoimen tuella. Tämä on johtamassa vaaralliseen  kehitykseen yhteiskunnallisine ristiriitoineen, jossa lasten ja nuorten psyykettä ja sosiaalista kanssakäymistä häiritään sekoittaen  lasten sosiaalista ja luonnollista seksuaalista käsitystä sukupuolestaan. On hämmästyttävää, miksi lääketieteen edustajat sekä sosiaali- ja terveystoimen johto ovat suostuneet sukupuolen vaihtamisen täysin  mahdottomiin ja kalliisiin operaatioihin. Lisäksi niihin vaaditut resurssit ovat pois julkisen terveydenhoidon hoitoresursseista.

YK:n vuonna 1948 julkaisema Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee kattavasti, mitä ihmisoikeuksilla tarkoitetaan ja millaisia konkreettisia oikeuksia ihmisarvon, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kunnioittaminen edellyttää. YK:n julistuksessa (A16) selvästi painotetaan, että perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan. Lisäksi lapsilla on sitova ihmisoikeus isään ja äitiin. EU:n puitteissa on hämmästelty Unkarin toimia sen pyrkiessä lainsäädännöllisesti suojaamaan alaikäisiä tarpeettomalta sukupuolivähemmistön propagandalta ja koventamaan pedofilian rangaistuksia. Länsimaisessa käytännössä lapsia ja alaikäisiä on suojeltu jopa elokuvien ja muiden julkaisujen väkivalta- ja epäsiveellisisyysluokittelulla, mutta miksi sukupuolivähemmistön toimintaa ja propagandaa ei alaikäisten suhteen kyseenalaisteta?

Kansanlaisaloitteen mukaan seksuaalisen suuntautumista ei saa yrittää muuttaa, vaikka sen  omana ideologisena tavoitteena on nimenomaan ihmisten sukupuolisuuden kyseenalaistaminen ja houkuttelu jopa räikeä painostus uuden sukupuolisen suuntautumisen valintaan. Tästä on saatu  esimerkkejä mm. kansainvälisen ’kaapista ulos’ -kampanjan kautta, jossa houkuteltiin ensin kokeiluihin ja painostettiin sen  jälkeen tunnustamaan julkisesti ’suuntautuminen’.  

Valtaosan poliittisista päättäjistä on siis jälleen kerran otettava kantaa todellisten ihmisarvojen ja sanan- ja ilmaisuvapauden puolesta vähemmistöterroria vastaan !           

Kuntien kestävän kehityksen ja menestymisen edellytyksenä on ennen kaikkea yrittäjyyden voimakas ja monitasoinen tukeminen talouden ja työllisyyden vahvistamiseksi. Menestyvien yritysten taustalta löytyy puolestaan aina innovatiivinen yrittäjä, joten yrittäjyyden kokonaisvaltaiseen alueelliseen ja kestävään kehittämiseen on kunnan syytä panostaa nykyistä suunnitelmallisemmin.  

Yrittäjyyden peruskoulutusta on saatavilla melko runsaasti. Nykyisin on mahdollista suuntautua yrittäjyyteen jo lukio- ja ammatillisella tasolla sekä korkeakouluissa. Haasteena on kuitenkin koulutuksen käytännön tukitoimien ja jatkokehittämisen hajanaisuus eri tasoilla. Lisäksi koulutuksen integroimisessa ja verkostoimisessa yritysmaailmaan ja yrittäjäjärjestöihin on vielä paljon kehittämistä. Muutamia yrityksille suunnattuja alueellisia infrahankkeita on kunnissa toteutettukin. Hallinnollisilla ja veropoliittisilla ratkaisuilla voitaisiin käytännössä saada kunta vetovoimaiseksi yrittäjyyskaupungiksi, esimerkiksi aloittavien yrittäjien sitouttamisella kunnan alueelle määräaikaisella verovapaudella sekä tarjoamalla laadukkaampaa asiantuntijaperusteista tukea.           

Yrittäjyys on kuitenkin edelleen paikoin voimatonta ja lyhytaikaista. Tilastojen mukaan kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen noin 28 % yrittäjistä lopettaa toimintansa, ja luku kasvaa merkittävästi seuraavien viiden vuoden aikana. Lisäksi yli 90% suomalaisyrityksistä on pienyrityksiä, joiden henkilöstömäärä jää alle viiden. Taloudelliset haasteet muodostavat vain osan haasteista, sillä yritysten kasvuun ja kansainvälistymiseen kaivattaisiin lisäpotkua. Lisäksi jatkuva moninaisen tekniikan kehittyminen ja muuttuvan  liiketoimintaympäristön sekä ikääntymisen ja yrittäjäsukupolven vaihtumisen haasteet edellyttävät  kunnalta kokonaisvaltaista tietojohtamista – systemaattisempaa ja pitkäjänteisempää elinkeinopolitiikan tutkimus- ja asiantuntijapohjaista kehittämistä.   

Avainkysymyksenä on myös yrittäjien tietopääoman kehittäminen, joka merkitsee käytännössä tiedon ja osaamisen siirtämistä  tuotteisiin, palveluihin ja toimintamalleihin sekä niiden kaupallistamista ja  oikeuksien turvaamista. Lisäksi yrittäjien menestyminen kaipaisi yhteistyöverkostojen luomista sekä maksukykyisiä asiakkaita. Innovatiivisen yrittäjyystoiminnan luomiseksi pitäisi kuntiin perustaa yrittäjyyden StartUp- ja yrityshautomotoimintaa varten Innopoli -tyyppinen ’Piilaakso’, jossa yrittäjät voisivat  verkostoitua ja luoda uusia tuote- ja palvelukokonaisuuksia sekä tehdä yrittäjyyteen liittyvää laadukasta tutkimustyötä yhteistyössä pitäjien kanssa. Yrittäjyyden Innopoliin olisi helppoa saada myös yliopistokampuksia sekä yrityksiä mukaan pitkäjännitteiseen käytännön yhteistyöhön. Sitran yrityskyselyn mukaan yli puolet  hämeenlinnalaisyrityksistä potee kasvavaa osaajapulaa, johon yrittäjyyden edistäminen toisi osaltaan ratkaisuja. Lisäksi yrittäjyyden Innopoli mahdollistaisi opiskelijoille luontevan ja korkeatasoisen jatko-opiskelun omalla paikkakunnalla, jolloin opiskelijoiden muuttotappio vähenisi merkittävästi. Se myös houkuttelisi uusia opiskelijoita ja loisi uutta veto-, pito- ja valovoimaa kuntiin.

Martin Stenberg
Liiketalouden yliopettaja; FT, VTM

Lehdistössä on viime viikkoina puhuttu tärkeistä aiheista kuten historian vaietuista luurankoista, ääriajattelun välttämisestä sekä orjuuden ja ihmisnäyttelyjen surkeasta historiasta. Valitettavasti juurisyihin ei kuitenkaan uskalleta kajota. Rotuhygienia perustana on sosiaalidarvinismi, jonka innoittamana perustettiin rotubiologian tutkimusinstituutti Upsalaan 1921. Sen yhteiskunnallinen vaikutus on ollut todella murheellinen. Rotubiologian tutkimusinstituutin taustavaikuttajina oli myös monia suomalaisia tiedemaailman vaikuttajia mm. Harry Federley, jolla oli yhteyksiä myös saksalaiseen Ernst Haeckeliin. Eläintieteen professori Ernst Haeckel oli plagioija ja harhaisen  rekapitulaatio-opin luoja, joka levisi myyttinä  suomalaiseenkin koulumaailmaan. Nietzschen julistettua jumala kuolleeksi hän esitteli ideansa tieteen avulla kehitettävästä yli-ihmisestä. Neuvostoliitossa perustettiin 1920-1930 luvuilla mittavin resurssein toisenlaista rodunjalostusta tutkiva instituutti, joka pyrki apinan ja ihmisen risteytyksenä luomaan uudenlaisen orjarodun. Lysenkolainen evoluutioharha aiheutti puolestaan valtavaa tuhoa monin tavoin. Sosiaalidarvinismista, rotuhygieniasta ja Nietzschen ajattelusta olikin lyhyt askel järkyttävään holokaustiin. Evolutionismi on rapauttanut myös tieto- ja ihmiskäsityksen.

 Rotuhygienialait pakottivat monissa maissa vammaiset, etnisesti ja sosiaalisesti epäilyttävät ja jopa taloudellisin syin pakkosterilisaatioon avioliiton ehtona (Suomessa noin 7500 ja Ruotsissa noin 66000). Vaikka laki kumottiin Suomessakin vuosia sitten, näyttää sosiaalidarvinistinen ajattelu jatkuvan sikiöseulontojen kautta vammaisten ja sairaiden abortointina heidän oikeuksistaan välittämättä. Suomessakin on noussut puheenaiheeksi valtion velvollisuus anteeksipyyntöön asianosaisille ja heidän omaisilleen. Tosiasiassa anteeksipyytäjien joukkoon olisi lisättävä myös tieteen edustajat. Koska tieto ja valta ovat syvästi integroituneita, ovat vallankäyttäjät ja näennäistieteellinen papisto toimineet ajattelun portinvartijoina estäen ja määritellen kulloinkin sopivaa tietoa. Lähtökohdiltaan neutraalia tiedettä ei pystytä määrittelemään eikä tietoakaan voi hyödyntää ilman tulkintaa, joten maailmankatsomuksella on keskeinen rooli. Nykyisin tieteessä valtaa pitävä omaehtoinen naturalismi on ajautunut moniin ristiriitaisuuksiin uskoessaan mm. universumin ilmestymiseen tyhjästä, elämän syntymiseen elottomasta puhumattakaan informaation, älykkyyden sekä ihmisen ja  tietoisuuden alkuperästä.

Tieteestä ei saa muodostua uutta ’uskontoa’. Materialismi ja piilo-ateismi pitää saada pois tieteestä ja opetuksesta. Avoimen tieteen periaattein tieteellinen tutkimus on saatava läpinäkyväksi käytetyn aineiston ja lähtöoletusten suhteen. Opetussuunnitelmiin on lisättävä monitieteistä kriittistä ajattelua, joka kestää monitasoisen kritiikin. Muutoin opetus kriisiytyy kaikkien vaatiessa oikeutetusti maailmankatsomuksensa mukaista opetusta. Kritiikitön evoluution opetus ei myöskään anna menetelmiä tai välineitä sosiaalisen ja henkisen todellisuuden käsittelyyn, jolloin lasten itsensä tunteminen ja -johtaminen jäävät oppimatta. Tarvitsemme pluralistista tiede-, tieto- ja ihmiskäsitystä nykyisen epätoivoisen naturalismin sijaan.

Taloudellinen lama haastaa päättäjiä jälleen pohtimaan kasvun edellytyksiä. Sitran
ja Työ- ja elinkeinoministeriön ICT 2015 -työryhmien raporteissa teknologia ja erityisesti tietotekniikka on nostettu jälleen avaintekijöiksi potentiaalisina menestystekijöinä. Erityisen toiveikkaasti on suhtauduttu tietojohtamiseen eli tiedon analysointiin ja laajamittaiseen hyödyntämiseen.

Tietojohtamisen tärkein tekijä on ihminen

Tilanteessa on samoja piirteitä kuin 1990-luvun alussa, jolloin OECD:n kautta haettiin vauhtia tietoyhteiskuntastrategian kehittämiseen. Tuolloinkin infrastruktuuri- ja tietotekniikkaratkaisut muodostivat keskeiset elementit. Tietoyhteiskunnan tilaa mitattiin tietokoneiden, verkkojen, puhelimien ja eri välineiden lukumäärillä unohtaen samalla inhimillisen toiminnan merkitys.

Tieto on moniulotteista ja ilmenee myös ihmisissä, prosesseissa, järjestelmissä ja rakenteissa. Merkittävä osa tiedostamme onkin piilevää ja hiljaista, joten inhimillisen toiminnan kuvaaminen ja kehittäminen tietotuotteiksi on erittäin vaikeaa. Julkishallinnon pahasti epäonnistuneet tietotekniikkahankkeet kertovat tästä karua kieltään.

Tietopääoma koostuu inhimillisestä, organisatorisesta ja ulkoisesta sekä sosiaalisesta ja psykologisesta ulottuvuudesta. Inhimillinen ulottuvuus – ihmisen toiminta – on kiistatta tärkein osa pääomaa, sillä muut ovat sen johdannaisia. Käytännön työelämässä tämä tarkoittaa sitä, että organisaatioon syntyy osaamista ja tietoa vain älykkäästä lähteestä eli innovatiivisesta henkilöstöstä. Organisaatio oppii ja osaa, muistaa ja unohtaa sekä luo uutta vain jäsentensä kautta. Tietojohtamisen avaintekijöihin kuuluu myös moniulotteisen tiedon hankinta, luominen ja jakaminen. Tarvittavien tietolähteiden ja -prosessien tunnistaminen onkin tärkeää. 

Monet tutkimukset kuitenkin osoittavat, että yritysjohto ei tunne tai osaa hyödyntää henkilöstönsä osaamista. Organisaatio voi menettää tietoa ja osaamista, kun uusien jäsenten innokas kehittämisote jää hyödyntämättä eikä ikääntyvän henkilöstön mittavaa tietoa osata hyödyntää. Tietopääoman kestävä kehittäminen edellyttää myös kokonaisvaltaiseen työhyvinvointiin panostamista, sillä sen unohtaminen aiheuttaa mittavia kustannuksia.

Vaikuttaa siltä, että tietopääoman keskiössä olevat tieto- ja ihmiskäsitykset kaipaavat vakavaa uudelleen arviointia ja arvostusta. Valitettavasti vieläkään ei ole ymmärretty luovan, innovatiivisen ja motivoituneen henkilöstön potentiaalia yhteiskunnan ja yritysten tärkeimpänä voimavarana ja menestyksen avaintekijänä.

Innovatiivisuuden ja luovuuden perusta luodaan jo koulussa, jossa opiskelun pitäisi tuottaa kriittisiä, luovia ja yrittäjähenkisiä toimijoita. Uudistettavaan peruskoulun opetussuunnitelmaan tulisi vihdoin lisätä vuorovaikutteista ja monitieteistä kriittistä ajattelua. Nykyinen materialistinen ajattelu murentaa älykkyyden ja moniulotteisen tiedon luotettavuutta. Opetuksessa pitäisi huomioida paremmin myös lahjakkuuksien edistäminen. Huippuosaajathan ovat menestyksessä ’loppusuoran valtteja’, sillä merkittävin työ tehdään jo peruskoulussa. Tieto- ja osaamisperustan kehittämiseen tulisi panostaa jatkokoulutuksessa yhä enemmän yrityselämän kehittämishankkeissa toimien sekä keskinäistä yhteistyötä kehittäen.      

Modernissa tietoyhteiskunnassa on tärkeää kehittää julkisia tietovarantoja kaikkien hyödynnettäväksi. Aihe on erityisen tärkeä nykyisessä tilanteessa, jossa julkishallinnolla on merkittävä rooli tietovarantojen käytön edistäjänä. Tietojohtamiselle asetut toiveet ovatkin perusteltuja, sillä moniulotteisen tiedon laajamittainen hyödyntäminen tukee taloudellista menestystä. Suomen maabrändivaltuuskunta onkin esittänyt julkisten tietovarantojen avaamista kaikkien ulottuville. Tähän myös Suomen hallitus on sitoutunut jo 2012, mutta käytännössä hanke on edennyt melko hitaasti.

Eräs lupaava tietojohtamisen merkityksen kasvua kuvaava piirre on se, että yhä useamman yrityksen johtoryhmään on viime aikoina nostettu tiedon hyödyntämiseen erikoistunut tietojohtaja. Myös julkishallinnossa olisi panostettava nykyistä voimakkaammin tieto- ja hankejohtamisen kehittämiseen. 

Martin Stenberg (FT; VTM), Yliopettaja Haaga-Helia AMK

Tietoyhteiskunta, tietopääoma, tiedolla johtaminen ja digitaalisuus ovat pian arkipäivää. Valtaosa kasvavasta tiedostamme on määrällistä tietoa (data), jota ei voi hyödyntää ilman tulkintaa. Datan kerääminen puolestaan edellyttää ennakkoon määriteltyjä rakenteita (meta) ja niihin liittyvien suhteiden tuntemista (tietämys). Tulkintaan vaikuttavat ideologiset, poliittiset, uskonnolliset ja uskonnottomat maailmankatsomukset (semantiikka) sekä kulttuuri ja koulutus (pragmatiikka).

Lyotardin mukaan tieto ja valta ovat syvästi kietoutuneet toisiinsa ja ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Vallankäyttäjien tulkinnat ovat toimineet tiedon portinvartijoina kautta historian. Kommunismin romahdettua 90 -luvun alussa laajentuneen tiedonsaannin vaikutuksesta, hämmästeltiin poliittisten ja sosiologisten portinvartijoiden välinpitämättömyyttä. Julkisessa viestinnässäkin väisteltiin eettisiä ja moraalisia periaatteita. Nykyisin lehdistön keskittyminen vaikuttaa myös uutisointiin – laaja-alainen kriittinen tieto on katoamassa. Kyberuhkat ja trollaus ovat nykypäivän lisääntyviä tiedollisia uhkia. SOME on tuomassa portinvartijoiksi myös äänekkäät ja aktiiviset kansalaiset – tiedon arvo on pirstaloitumassa.

Tutkimusstrategioihin sisältyy teorioita, menetelmiä ja malleja sekä erilaisia tieto- ja ihmiskäsityksiä, jotka määrittävät tiedonhankinta- ja analyysitapoja sekä rajaavat tutkimustavoitteita. Tieteenfilosofinen erottelu tieteellisen ja arkitiedon välillä ei ole onnistunut, sillä ero onkin vain abstraktiotasossa. Tieto perustuu luotettaviin aistihavaintoihin ja moniulotteista tietoa tihkuvaan luonnon systemaattiseen havainnointiin. Taustalla vaikuttavan naturalismin perustana ovat luonnolliset tapahtumat ja prosessit sekä selitysperusteina niiden luonnolliset syyt ja seuraukset. Tähän perusteettomaan rajaukseen sisällytetään naturalismi parhaana ja jopa ainoana tapana tehdä tiedettä. Reduktionismi puristaa älykkään ihmisenkin vain kasaksi materiaa, jolloin oppimisen edellyttämä luovuus ja vapaa tahto unohtuvat. Kaikki materialismiin sisältymätön siirretään irrationaalisena välinpitämättömästi sivuun, vaikka universumin, elämän ja tietoisuuden sekä niiden keskiössä olevien moniulotteisen informaation ja älykkyyden synty edellyttävät uudenlaista ja laajempaa tieto- ja ihmiskäsitystä. Näin portinvartijaksi asettuu tieteen papisto, joka hallinnollisin ja retorisin kehäpäätelmin edistää naturalismia kritiikittömästi jo peruskoulussa.

Historian tutkijoiden mukaan tieteen vallankumouksen mahdollistajana oli kristillinen teismi, joka johti systemaattisen universumin ja luonnonlakien löytämiseen sekä oikeusvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan syntyyn. Jos pluralistinen tieto- ja ihmiskäsitys sekä kyseenalaistava, itsekriittinen ja avoin tiedekäsitys saisi enemmän vaikutusvaltaa, pääsisivät myös koulutus, luovuus ja innovatiivisuus sekä moniulotteisen informaation hyödyntäminen hedelmälliseen kasvuun johtaen Suomen monialaiseen menestykseen!